Toyotan suomalaiskartturit: Ennätysmies ja tunnelman nostattaja

5.4.2018 12:02“Vasen täys, eiku...” Kartanlukijat tuntevat hyvin ammattiinsa liittyvät vanhat vitsit ja epäkiitolliset otsikot, joihin heidät nostetaan lähinnä virheidensä ansiosta. Ilman osaavaa aisaparia ei parhainkaan kuljettaja kuitenkaan ikinä menestyisi. Teräksenkovasta taidosta malliesimerkkejä ovat Miikka Anttila ja Janne Ferm, Toyotan suomalaiskartturit.

Anttila: "Korsika on lempikisojani"

Luonnehdintoja kartanlukijoiden tärkeydestä riittää. Huono kartanlukija on vain häiriöksi, mutta hyvän kanssa asiat sujuvat kuin tanssi. 

Liekö Miikka Anttila miettinyt tulevaa rooliaan sen tarkemmin, kun vastasi myöntävästi ensimmäisille kyydin tarjoajille. Tuttujen ihmisten kautta ura lähti mukavaan nousuun, ja aisaparien taso nousi vähitellen aina maailman huippuihin asti. Janakkalassa sijaitseva Tyrynkylän erikoiskoe rajoittui Anttilan perheen pihapiiriin, joten innostusta ralliin ei sen kummemmin tarvinnut herätellä.

- Perhe ajatteli moottoriurheilusta positiivisesti, ja siitä se lähti. Olin Tyrynkylässä asuneen naapurimme Lappalaisen Heikin huollossa, ja jossain vaiheessa hän heitti, että kyytikin olisi mahdollista, jos kiinnostaa. Muutin pian sen jälkeen Tampereelle ja jatkoin ralliharrastusta samalla luokallani opiskelleen Ari-Pekka Pylvään kartturina. Ralli on aina kiinnostanut, vaikka en ole itse ajamaan pyrkinytkään.

Reilut kymmenen vuotta sitten Anttila oli valinnan edessä. Koulutustaan vastaavissa töissä, suuren ja merkittävän yrityksen palveluksessa ollut Anttila saattoi vihdoin ottaa askeleen kohti todellista unelmaansa.

Vuoden 2008 alusta Anttila ei ole enää ennättänyt siviilitöiden pariin haikailla. Työ Jari-Matti Latvalan kartanlukijana on pitänyt miehen kiireisenä vuodesta toiseen.

- Nokian Renkailla sen aikainen toimitusjohtaja Lasse Kurkilahti tuumasi, että töissä pitää olla kivaa ja jännittävää. Kartturin työssä molemmat kohdat toteutuvat. Vauhti ja extreme ovat aina kiehtoneet. Käytännössä vietin nuoruuteni kilpalaskun parissa Kalpalinnassa. Jo suksilla oli vauhtia ja tekemisen meininkiä, ja onhan tämä työ myös insinöörin luonteelle sopivaa, koska tarkkana pitää olla koko ajan, Anttila analysoi.

Työn houkuttevasta luonteesta huolimatta ralliammattilaisia yhdistää yksi ja sama huolenaihe: matkustamisen paljous. Negatiivisia asioita kantaa kaikkein vähiten mukanaan - vaikkapa Anttilan hieman yllättävässä suosikkirallissa.

- Retkistä se kauheus varmasti muodostuu, mutta ei niitä asioita voi oikein ajatella. Eikä tietysti pelätäkään saa. Korsika on lempikisojani, ja haasteena ehkä se mielenkiintoisin kisan luonteen vuoksi. Siinä kisassa saa olla koko ajan äänessä.

Ferm: “Ei kannata kärvistellä”

Siinä missä Anttila sai Sardinian osakilpailussa huimat 200 MM-osakilpailua täyteen ja nousi kaikkien aikojen kokeneimmaksi ralliammattilaiseksi kautta lajin historian, on Janne Fermillä vasta suurin osa ralliurasta edessä.

Fermin tausta omalle “konttorituolilleen” on melko klassinen. Isänsä harrastuksen innoittamana Ferm löysi melko nopeasti omankin paikkansa rallin parissa.

- Isäni oli kartanlukijana jo 1980-luvun alussa, ja itse katselin kisoja penkalta aina 80-luvun lopusta vuoteen 2005 asti. Siihen saakka seurasin aktiivisesti ralleja, ja seuraisin vieläkin, mutta aika ei riitä kaikkeen, Ferm ynnäilee.

Tällä hetkellä miehen työ koostuu lähes täsmällisesti samoista elementeistä kuin tiimikaveri Anttilankin. Ykköskuljettaja on pidettävä aikataulussa, oikealla mielialalla ja ohjattava läpi tuulen ja tuiskun nopeuden huidellessa 200 km/h lukemissa.

- Ennen se viehätys tuli varmasti vain vauhdista, mutta nyt se tulee siitä, jos kaikki onnistuu. Rallissa on niin saakelin monta muuttujaa ja paljon ihmisiä ympärillä. Kun kaikki saavat omat asiansa onnistumaan, silloin yleensä menestytään. Koetan vain auttaa kuljettajaani parhaani mukaan onnistumaan.

Yhteistyö ykköskuljettaja Esapekka Lapin kanssa on hioutunut vuosien varrella saumattomaksi. Samalla antaumuksella Ferm myöntää työskentelevänsä myös koko muun tiimin kanssa, sillä vaikka erikoiskokeilla päästellään aina tosissaan, ei pieni pilke silmäkulmassa ainakaan lopputulosta heikennä. 

- Kumpikin kasvaa ja vanhenee, kaikki koetaan yhdessä. Kyllä tässä tapauksessa voi ihan ystävyyssuhteesta puhua. Sitä rentoutta yritetään aina pitää yllä, koska tilanne on sama koko tiimille; jos alkaa kärvistellä toisten seurassa, niin siitä tulee tosi pitkä viikko. Kaikki ovat kuitenkin samalla tavalla poissa kotoa perheidensä luota, ja fiiliksellä on iso merkitys suoritukseen, summaa hyväntuulinen Ferm.


- Miika Wuorela

Kuvat: McKlein