Neste Ralli: Tuplanolla osa 2/2

Neste Ralli: Tuplanolla osa 2/2

1.6.2020 08:00Tarinaa tuplanollasta ja kansallisen tason huipulla rallia ajaneesta Jussi Tiippanasta, tästä hilpeäsanaisesta ralliammattilaisesta – osa 2. Millainen sarka Neste Rallin etuauton luotsaaminen onkaan.


Lue tarinan osa 1 täältä » )

Perjantai, ensimmäinen varsinainen kilpailupäivä

Aikataulu osoitti, että meidän kippomme piti kirmauttaa ulos huoltoparkista 06:25. Tämä tarkoitti herätystä ennen aamuviittä. Heti perään piristävä aamusuihku, aamulenkki, kanamunat, rahkat ja puurot naamaan, ja reippaana kohti huoltoparkkia. 

Totuus: kello soi ennen viittä, kahdesti torkkua ja kiireellä hampaat pesten Ahosen kanssa aamupekonille. Aulis kertoi kohdanneensa edellisenä vuonna Paviljongin ylikulkusillalla varhaisaamuna koko viikon samoilla silmillä vetäneitä rallifaneja, joilla saattoi olla myös hieman rallibensaa suonissaan. Herrat tiedustelivat, mahtaisiko samainen rallibensa maistua Aulikselle, mutta Parc Ferméssä odottava nolla-auto ja sen mukana tuleva tehtävänkuva eivät aivan sopineet yksiin tämän tarjouksen kanssa. Elämä on täynnä valintoja.

Meidän hommamme alkoi käytännössä siitä, kun kävelimme alas yöparkkiin noutamaan nolla-autoamme. Myös nolla-autot on ajettu Parc Ferméen siitä saakka, kun yötauolle saapunut Sebastien Loeb ei saanut Citikkaansa taittumaan sinne sisään, ja ilmoitti suhteellisen selvällä ranskalla mielipiteensä kisajärjestäjille heidän järjestelyistään.

Matkalla kohti aamun ensimmäistä erikoiskoetta tarkastimme heti huoltoparkista alkaen kaikki aikatarkastusasemat, tankkausalueet, puomivahdit, liikenteenohjaajat ja yleiset järjestelyt. Tarkastaminen on ehkä hieman väärä sana, ei järjestyshenkilöiltä tentattu sotutunnuksen loppuosaa ja rynnäkkökiväärin numeroa, vaan ennemminkin pyrimme varmistumaan kilpailun jouheasta läpikulusta. 

Pääasia on, että aikakorttiin tulivat merkinnät oikein, puomit olivat auki ja liikenteenohjaajat keskittyvät haarapääskyjen sijaan huomioimaan kohta saapuvia kilpa-autoja ja ohjaamaan liikennettä. Siirtymillä kuuntelimme myös tarkalla korvalla radioliikennettä, sillä meidän edellämme menevät turva- ja reittiautot kävivät kohtalaisen paljon radiokeskustelua. Tuo keskustelu ei suoraan koskenut nolla-autoja, mutta antoi kuvaa mitä erikoiskokeella saattaisi olla luvassa.

Ässämäki 1, 12,33 km

Ässämäkeä lähestyessä voi jo radiosta kuulla, että askaretta olisi nyt luvassa. Meidän edellämme reitillä liikkui FIA:n turvatarkkailija Michèle Mouton, ja hänen näkemäänsä perustuen annetaan erikoiskokeelle lupa sen käynnistämiseen. Ässämäki oli yksi niistä erikoiskokeista, joissa Mouton ei antanut lähtölupaa, vaan halusi meiltä kahden nollan autosta varmistuksen reitin kunnosta. Eli periaatteessa ei kannattanut sössiä, vaan ajaa erikoiskoe ilman renkaanvaihtoja ja ritariässä-temppuja lävitse, sillä viestikapulassa oli melko painava sisältö. Tälle erikoiskokeelle huomioita tuli Moutonilta kaikkiaan puolenkymmentä, jotka Aulis raapusti ylös tiekirjaan. Radiokeskustelun sisältö oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä:

- Michèle to double zero
- Double Zero, Michèle
- 5,5 people on the right, please move them
- Double zero to Michèle, OK

Samaan aikaan kilpailunjohtaja Tarkiainen ilmoitti meille radiossa, että tuossa 5,5 kilometrin kohdassa oli järjestysmies voimaton ulkokurvissa olleen yleisön kanssa ja meidän tuli valmistautua pysähtymään ja ärjymään katon kovaäänisen kautta. Paikalle saavuttaessa oli kymmenen rallin ystävää suoraan ulkokurvissa potentiaalisessa ulosajopaikassa, kauniisti sanottuna haluttomina siirtämään omaa asemaansa. Laitoimme auton parkkiin, sireenit pois päältä ja ilmoitin kovaäänisen kautta englanniksi, että tämä erikoiskoe ei ala, ellette siirry. Sata metriä lähtöön tai maaliin päin, mutta siihen ei voi jäädä. 

Voimasanojen saattelemana porukka alkoi hiljalleen liikkua, ja me jatkoimme matkaa. Aulis ilmoitti yhden nollan kartturi Salmiselle paikan, ja pyysi vielä tarkistamaan yleisön sijainnin. Muutaman minuutin kuluttua Salminen ilmoitti radioon, että yleisö oli siirtynyt ja paikka oli nyt turvallinen.

Meidän autokuntamme työnjaossa kartanlukija Ahonen hoiti erikoiskokeen aikana radionliikenteen ja minä ilmoitin auton kovaäänisen kautta mahdolliset käskyt, toivomukset ja huomiot erikoiskokeen varteen. Ennen erikoiskokeen lähtöä minä laitoin kameran kuvaamaan ja kartturi nappasi katolla olevat sireenit sekä vilkut päälle. 

Tällä Ässämäen erikoiskokeella yleisöä oli paljon ja tangentin sai kovaäänisestä painaa pohjaan useasti erikoiskokeen aikana. Komennot menivät pääasiassa huonoissa paikoissa kisaa seuraaville katsojille, tiellä kävelijöille sekä rohkaisuiksi järjestysmiehille, mikäli heidän kohdallaan oli vielä liikehdintää erikoiskokeella. Huomautusten määrä oli hyvin vaihteleva: parhaimmilla pätkillä kovaääniseen sai meuhkata karkeasti 15-20 kertaa, mutta mukaan mahtui useita täysin puhtaitakin erikoiskokeita.

Moksi 2, 20,04 km

Moksi 2 oli ensimmäinen toiseen kertaan ajettava erikoiskoe, ja erityisesti pienten teiden kunto oli pieni arvoitus ja mahdollinen haaste vakioautoille. Edellisvuosien nolla-automiehiltä tuli kaksi hyvää ohjetta läpiselviytymiseen: nostakaa renkaiden ilmanpainetta reilusti, mutta siitä huolimatta ei kannata osua niihin kiviin.

Mahdollisten ongelmien ja kivien väistelyn helpottamiseksi otimme muutaman minuutin varaslähdön erikoiskokeelle, mutta matkanteko hidastui erikoiskokeen puolivälissä merkittävästi. Edellämme mennyt Safety 1 -auto oli joutunut pysähtymään useampaan otteeseen ja heidän radioviesteistään tajusimme, että ajelemme kohta peräkanaa, ellemme hölläisi vauhtiamme. 

Köröttelimme Auliksen kanssa puolenkymmentä kilometriä hissukseen, kunnes kuulimme Safety 1:sen kuittaavan radioon olevansa Moksin maalissa. Kuittauksesta pistimme ”paukut päälle” ja ajoimme lopun ripeämmin, että me puolestamme kerkeämme yhden nollan alta karkuun.

Tällaista jonoliikettä tapahtuu kilpailussa etuautojen välillä riippuen siitä, kuinka paljon kukin kohtaa haasteita ja hässäkkää erikoiskokeella. Tarvittaessa kilpailun johtokeskus antaa radiolla ohjeita, mikäli se huomaa etuautojen päätyvän liian lähelle toisiaan. Aikaisempiin vuosiin verrattuna lähtövälejä oli hieman pidennetty, ja pääosin eteneminen oli kyllä osaltamme vaivatonta.

Rytmiryhmä radion syövereissä

Reitin kaukaisimmilla nurkilla edetessä saattoi harhautua tuntemaan itsensä yksinäiseksi. Tämä tunne hälveni kuitenkin viimeistään, kun saapui esimerkiksi lauantaina iltapäivällä Jämsän lenkin liikenneruuhkiin. Näiden ruuhkien kanssa oli hyvä pitää silmät auki ja ainakin pyrkiä huomioimaan ne asiat, jotka hankaloittavat ralliliikennettä. Välittömästi Patalahden Esson jälkeen oli eräs ralliseurue suistunut nostalgisella laulubussillaan hieman pientareen puolelle, ja puolittain ajokaistalla ollut bussi tukki liikennettä melko voimallisesti. Tällaisissa tilanteissa käytimme radioliikenteen voimaa ja ilmoitimme linjoilla oleville virkavallan edustajille koordinaatit paikasta ja mahdollisesta ongelmasta. Seurue itsessään voi varsin hyvin ja oli huolehtinut riittävästä nesteytyksestä.

Yksinäisyydentunnetta ehkäisi myös radioyhteyksien päässä tavoitettavissa ollut legioonallinen ihmisiä. Ratamestarin, turvapäällikön ja muiden rallin järjestäjien etuautojen lisäksi radioiden äärellä oli myös ilmielävää virkavaltaa. Reitillä partioivien moottoripyöräpoliisien lisäksi liikennevalvonnasta huolehtineet partiot kuulivat kilpailun järjestän pääkanavan radiokeskustelut, joten ihan mitä tahansa tangentin painamisen jälkeen ei kannattanut sanoa. Lauantain iltapäivällä olimme useaan otteeseen moottoripyöräpoliisien kanssa yhteydessä ruuhkien kehittymisestä, kuinka pitkälti autojonoa oli ja miten tilanne mahdollisesti vaikuttaisi kilpailun kulkuun.

Koko palettia johdettiin kilpailukeskuksesta, jonka läsnäololle antoivat äänensä pääasiassa joko kilpailunjohtaja Tarkiainen tai apulaiskilpailunjohtaja Nuutinen. Kun tallustin ensimmäisen kerran sisään johtokeskukseen, olo oli kuin Spectren jäsenellä hänen saapuessaan järjestön kokoukseen. Ison U-kirjaimen muotoisen pöydän ympärillä istui vakavailmeisiä henkilöitä, jotka tuijottivat kädet puuskassa suurta reaaliaikaista karttaa huoneen seinällä. Laittakaapa itse syanidikapseli tekohampaan sisään, kyllä se vetää vakavaksi. Valkoinen kissa kerettiin todennäköisesti laskea sylistä piiloon juuri ennen kuin astuin huoneeseen sisään. Todellisuudessa karttaseinällä seurattiin Keski-Suomen aluetta, ja jokainen rallireitillä liikkuva auto näkyi FIA:n seurantalaitteen tuottamana GPS-pallona kartalla. 

Mielipide?

Neste Ralli herättää joka vuosi keskustelua tapahtumillaan, ja keskustelua syntyy myös katselupaikoista, -alueista ja itse katsojista. Kun määrätyille alueille metsätien varteen ahtautuu kymmeniä tuhansia rallin ystäviä, mahtuu joukkoon kirjavaan monenlaisia persoonia. On suomalaisia ralliaktiiveja, jotka repivät kuskit palavista autoista, varottavat takana tulevia sekä kääntävät päävirrat pois katollaan lepäävästä autosta. On eteläeurooppalaisia rallitifoseja, joille ei riitä katse, vaan pitäisi periaatteessa päästä myös koskettamaan. Ja on kerran kolmeen vuoteen Neste Rallissa käyvä kaveriporukka, jolle kisaa tärkeämpää on sosiaalinen tapahtuma sen ympärillä. Osa tietää tarkalleen, kuinka toimia, osa heikommin ja osa ei käytännössä ollenkaan. Ja siitä huolimatta kaikilla on aivan yhtä suuri oikeus seurata rallia paikan päällä ja nauttia sen tunnelmasta.

Täysi oma mielipiteeni on, että vanhalla kunnon maalaisjärjellä pärjää yllättävän pitkälle. Jos kuulet auton lähestyvän, odota kymmenen sekuntia, että auto menee ohitse ja ylitä tie vasta sen jälkeen. Pidä katse lähestyvässä kilpa-autossa ja huolehdi, että myös seurueen pieni väki seuraa katseellaan lähestyvää autoa eikä matkapuhelinta. Jos sisäkurvissa on 400 ihmistä ja he huutelevat jotain sinulle ulkokurvissa seisovalle, olet todennäköisesti vaarallisessa paikassa. Asia on ehkä pelkistetysti ja kärkkäästi esitetty, mutta reitin videotallenteille päätyneistä vaaratilanteista valtaosa olisi ollut jo tuolla ohjeistuksella ehkäistävissä. Holhota ja ohjeistaa voi tiettyyn pisteeseen, mutta lopulta meillä jokaisella on vastuu itsestämme ja myös mielellään kaverista.

Tässä kuvasarja rajallisesta maalaisjärjen määrästä: 

Onboard kuvat Moksi

Kokemus

Äärimmäisen mielenkiintoinen. Paljon olen koheltanut virallisena kilpailijana, katsojana ja huoltomiehenä, mutta nyt voi rastin laittaa myös etuauton kohtaan. Vaikka kuljimme reitille vain kymmenisen minuuttia ennen ensimmäistä kilpailijaa, ei heistä näkynyt käytännössä kisan aikana vilaustakaan. Kuljettajien kanssa kerkesimme vaihtamaan kuulumisia ainoastaan viimeisenä kilpailupäivänä Ruuhimäen kokoomatauolla. Paikoitellen tuntui kuin olisi kuunnellut siirtymillä ralliradiosta MM-rallia, jota ajetaan jossain ihan muussa paikassa ja valtiossa. 

Mahdollisella seuraavalla kerralla lupaan asentaa reittiä kuvaavan kameran oikein päin: jos joku on nähnyt Kangasniemen Teboililla miehen istuvan päällään tuolilla läppäri pöydällä, se on vain ollut Kari Nuutinen purkamassa tuplanollan tuottamaa videomateriaalia.

Ja kyllähän homman suola oli erikoiskokeilla eteen tulevat tilanteet ja se, että pääsee periaatteessa kuulemaan kaiken sen tapahtuman, joka ei kuulu eikä saisikaan kuulua ulospäin. 

Terveisin,
Tuplanolla a.k.a Jussi Tiippana


Teksti: Jussi Tiippana
Kuvat: Jussi Tiippana & AKK

Lisää Jussin mahtavia rallitarinoita löydät Benzinasta »